Muutama kesä sitten kävimme perheen kesken road tripillä Italiassa. Lensimme Helsingistä Milanoon, ja ajoimme sieltä illalla Loanoon. Matka oli kyllä mielestäni turhan pitkä. Olimme perillä tosi myöhään. Lasten kanssa olimme kuitenkin valinneet ekaksi kohteeksi kaupungin jossa pääsee myös uimaan, hotellin jossa uima-altaat. Matkalla saatiin kyllä ihailla upeita maisemia.
Seuraaviin kohteisiin ajaminen oli myös kätevintä Loanon suunnalta.
Opimme Loanossa sen, että monetkaan italialaiset ravintolat eivät tarjoa pitsaa lounaalla. Turisti sitä monesti kuitenkin kaipaa. Kannattaa kysyä asia heti ravintolaan mennessä. Pitsauunin lämmittäminen ilmeisesti kannattaa aloittaa vasta illalliselle. Lapset olivat odottaneet erityisesti pitsaa.
Löysimme kuitenkin myös pitsaa tarjoavan ravintolan. Tarjoilijasta oli todella mielenkiintoista että olimme Suomesta. Loano on ilmeisesti hyvin suosittu ranskalaisten lomakohde. Me olimme kaupungissa harvinaisuus. Jotenkin koko reilun viikon matkalla oli sellainen tunne, että suomenkieltä jäivät monet ravintoloissa kuuntelemaan. En oikein itseasiassa aina pitänyt siitä.
Olimme matkalla kahdeksan päivää vuokra-autolla. Kävimme Loanon lisäksi Pisassa, Firenzessä, Veronassa ja Venetsiassa. Sekä vähemmän tunnetussa, Campiglia Marittimassa ja sen lähellä Piombinossa.
Italiassa on käytössä tietullit. Tulleja maksoimme hyvinkin monessa pisteessä. Tähän kannattaa varata budjettia. Raskaalle liikenteelle saattaa olla myös omat kaistat tulliasemalla, joten kannattaa varmistaa että ajaa oikealle kaistalle henkilöautolla.
Italialaiset huoltoasemat ovat aika hyviä, niistä saa ostaa ruokaa ja löytyy myös siistit wc-tilat.
Pisa
Monesti navigaattoria käyttäessä se saattaa ohjata liian lähelle kohdetta. Esimerkiksi Pisan tornille mennessä kovin lähelle ei kuitenkaan saa ajaa. Siellä oli aika ankarat kieltokyltit. Onneksi löysimme parkkialueen melko läheltä. Kuulemani mukaan, jos ajaa aivan historiallisen nähtävyyden lähelle, saa isot sakot. Jos ei, niin ainakin aiheuttaa aikamoisen hässäkän. Tätä ei siis onneksi meille sattunut.
Pisalla kävimme syömässä Gelatot eli italialaiset jäätelöt. Lämpöä oli 37 astetta. Haaveilin istuvani jätskibaarin viereen varjon alle. Tämä olisi tarjoiluastioineen maksanut paljon enemmän kuin mukaanotettuna pahvimukiin. Italiassa on käytössä kattausmaksut. Pienen kielimuurin takia tilanne oli minulle vähän epäselvä ja jäi harmittamaan. Helteessä ei kuvaa gelatosta saatu.
Campiglia Marittima
Olimme alkumatkasta muutaman yön Toscanassa Campiglia Marittimassa, jossa majapaikkamme oli syvällä maaseudulla.
Campiglia Marittima on todella kaunis vanha kaupunki kukkulalla. Keskustasta oli matkaa Villalle. Saimme ihailla maalaismaisemaa.
Campiglia Marittimassa meille kävi niin, että päädyimme navigaattorin kanssa aivan keskelle vanhaa kaupunkia, jossa on todella kapeat kadut. Ajaminen oli joillain kaduilla sallittua, mutta ei mukavaa.
Kaupungissa on jyrkkiä nousuja jalankulkijalle.
Villassa opin sen, että jos majoituspaikassa on luvattu olevan kahvinkeitin, se ei ole sellainen kuin suomalaisessa keittiössä. Italialaista mokkakeitintä en opetellut käyttämään.
Tiskiharja on myös suomalainen ihme. Välimeren maissa käytetään sientä. Muistaakseni asunnossa ei ollut edes sitä. Mietin, että ilmeisesti jotkut hankaavat astiat vain hanskoilla. Pyytämällä saimme sienen ja jotain saippuoita yms. mistä ei ollut puhettakaan. Varmaan halusivat varmistaa, että kaikkea on… Joskus majapaikkoihin joutuu ostamaan itse tarvikkeita. Vaikka huoneistohotellin tapaisessa paikassa voisi kuvitella kaiken olevan valmiina. ( Joskus Itävallassa ostin viereisestä kaupasta keittiörätin, nopeammin hoituu kyselemättä.)
Villassa, jossa majoituimme, ei ollut aamiaista tai ravintolaa. Aamupalaleipiä sinne pystyi tilaamaan ja pikakahvin sai ostaa uima-altaalta. Onneksi. Toki olimme ostaneet jonkin verran ruokatarvikkeita myös jääkaappiin.
Lähellä majoituspaikkaamme oli hyvä ravintola keskellä viljapeltoja. Kävimme siellä kaksi kertaa. Hiukan ravintola on ilmeisesti muuttunut meidän käyntimme jälkeen, nimikin vähän, nyt Osteria Annalisa e Ghigo , mutta ravintolan Facebook- sivulle pääset tästä, jos haluat katsoa tarkemmin missä kävimme. Hyvältä vaikuttaa edelleen.
Yöttömään yöhön tottuneelle olikin jännää ajella toscanalaisia kapeita hiekkateitä illalla pimeässä takaisin majapaikkaan.
Piombino
Kävimme uimassa Piombinossa, ja löysimme matkalla myös sattumalta ravintolan joka oli saanut Michelintähti-maininnan. Ei siis tähteä, vaan jonkinlaisen kunniamaininnan tms. Ihan tavallinen pastaa ym. tarjoava ravintola.
Sahramia käytetään Italiassa usein mm. pastassa. Valitsin kuvan pasta-aterian.
Uimapaikoilla Italiassa otetaan korkeita maksuja. Maksoimme tuolipaikoista. Jotain ristiriitaisuutta muistaakseni asiassa oli, koska paikan olisi pitänyt periaatteessa olla maksuton, mutta siinä oli kuitenkin paikkamyynti. Ilmeisesti jossain otetaan jopa rannalle menosta maksu, ja tämä aiheutti meille väärinkäsityksen. Ranta ilmainen- mutta tuolimaksu vaadittiin.
Meillä ei ollut tällä matkalla tarkoitusta laittaa lämpimiä aterioita itse, joten yllärimaksut tuntuivat vähän liikaa budjetissa. Tietulleihin olimme varautuneet, mutta ei niiden tiheyteen. Rantatuolimaksu kahdesta tuolista oli 20 tai jopa 24 €! Luulin ensin että tuoleja on 2×2 tuolla hinnalla, koska meitä oli neljä. Hieman hermostuneesti paikkamyyjä sanoi, että kaksi tuolia!
Firenze
Firenzessä teimme aika nopean käynnin matkalla Veronaan. Kinkku-mozzarellasalaatissa oli hämmentävän kokoiset mozzarellapallot. Kinkkuakin aika isoina paloina.
Parkkihallin olimme katsoneet etukäteen. Parkkipaikan etsimistä ei kannata isoissa italialaisissa kaupungeissa jättää sattuman varaan. Jos muistan oikein, mieheni varasi parkkiajan/paikan etukäteen.
Tulipalon estämistä majatalossa-
Junalla Veronasta Venetsiaan
Venetsiaan menimme junalla Veronasta, jossa oli yksi majoituspaikoistamme. Veronassa yövyimme yksityisessä huoneistohotellissa. Omistajille olikin hiukan ongelma, että menimme vieraaksi sunnuntaina. Henkilökunnalla oli vapaapäivä. Rouva vanhan isänsä kanssa petasi yhden uuden pedin, kun olivat laittaneet pedin vain toiselle lapselle. Kertoi, että sunnuntai on henkilökunnan vapaapäivä ja että hänellä ja tyttärellä on valkoiset asut sunnuntain kunniaksi. Tytär kun minulle oikein esitteli mekkoaan. Olivat ilmeisesti hartaita katolisia. Alakerrassa oli uskonnollisia seinäfreskoja. Tervetulleeksi tunsimme itsemme vaikka olimmekin menneet pyhäpäivänä. (Toki majoitus oli etukäteen varattukin. ) Saimme myös ohjeita hyvään pitseriaan.
Koska pyykkihuoneesta paloi sulake juuri kun olimme saapuneet, vanha rouva otti pyykkimme ( jotka olin jo vienyt koneeseen) ja pesi ne isossa pyykkituvassa jossa normaalisti pestiin lakanapyykki. Sulakeasian selvittelyyn meni aikaa.
Silittäminenkään ei onnistunut sulakkeen vuoksi. Vanha isäntä vaihtoi sen ja tuli sitten kertomaan että voit nyt silittää. En enää siinä vaiheessa jaksanut silittää ja meinasimme lähteä syömään. Tuli tunne, että onkohan hän ystävällisyyttään laittanut kaiken valmiiksi… Menin pyykkituvalle kellariin, ja silitysrauta oli seinässä! Onneksi menin. Otin seinästä ja lähdimme pitsalle.
Takaisin tullessa puhtaat pyykit odottivat huoneiston ovella.
Aamulla Venetsiaan lähtiessä tuli yllärinä se, että etukäteen katsottu parkkihalli olikin kiinni, ja jouduimme jättämään auton kauas asemasta. Aamu oli aikainen ja perille päästyämme Venetsiassa olimme nälkäisiä. Lähellä asemaa söimme pikku brunssin. Venetsiassa on kallista ruokailla. Aamiaismunakas oli lähes lounaan hintainen. Ravintola oli ahdas, ja perhe nälkäinen, joten jätin ilmeisesti kuvaushommat välistä. Venetsian aterioista en löydä kuvia. Muistaakseni en myöskään saanut aluksi ollenkaan tomaattimunakkaaseen tomaattia. Ei ollut siis tämä aivan aseman lähellä oleva ravintola mikään kulinaristinen elämys.
Mitä suositumpi turistikohde, tai mitä lähempänä nähtävyyttä ravintola tai kahvila on, sitä hintavammat tuotteet.
Myöhemmin ostimme katuravintolasta täytetyt leivät lounaaksi. Myymälä oli vähän syvemmällä kaupungilla. Muistelen että ateria oli ihan onnistunut.
Venetsiassa oli myös paljon konditoriamyymälöitä.
Kävimme myös Gondoliajelulla joka maksoi tuolloin 80 €. Se oli paljon enemmän kuin mihin olimme varautuneet. Olimme varanneet ehkä 50 €. Ajelu piti maksaa käteisellä. Piti käydä läpi koko perheen lompakot… onneksi automaatti oli lähellä ja saatiin nostettua myöhemmin lisää. Grande Canal on melko vilkkaasti liikennöity, ja ajelulle lähtö siitä ei ehkä sovi kaikille. Luulisin, että on muitakin reittejä ajelulle. Kun gondolia ohjataan sauvalla jolla kosketaan pohjaan, se tuntui vähän jännittävältä moottoriveneitten keskellä. Aallokkoakin oli. Gondolieeri muistutti meitä istumaan mahdollisimman keskellä.
Iltavalaistuksessa gondoliajelu on vieläkin hintavampi.
Tällaisia muistoja halusin tarjota teille mukavalta matkalta. Matkalla meitä oli kaksi aikuista ja kaksi lasta. Aivan pienten lasten kanssa vuokra-autolla omatoimimatka olisi varmasti liian haastava. Meillä matkassa isoja koululaisia.
Lämmintä autossa oli ajoittain, ja ruuhkat vaativat rauhallisuutta matkaajilta. Pitkiä tunneleita on aika paljon, ja niissäkin saattaa joutua odottamaan ruuhkassa. Kovin kokemattoman ja aran kuskin ei kannata auton rattiin Italian kiertomatkalla lähteä.
Ethän käytä blogini kuvia ilman lupaa!
Please don’t use photos without permission!
Ajatukset omiani, ei yhteistyötä mainittujen paikkojen ja yritysten kanssa. This is my own writing, no cooperation with places and companies.
Helppoa ja herkullista 